Draama?!

Heippa kaikille 🙂

Draamakurssilla tutkittiin minäkuvaa ja rajoja draaman työkaluilla

Mie olen Eija Jalkanen, teatteri-ilmaisun ohjaaja. Gartanolla ohjaan draamakursseja ja draamatoimintaa.

Gartanon ensimmäinen draamakurssi päättyi kuukausi sitten. Tässä ensimmäisessä blogitekstissäni ajattelin avata ja pohdiskella sitä, mitä draama oikein tarkoittaa.

Sana draama tuntuu olevan monelle aikamoinen jännityksen ja ahdistuksen lähde. Aloitan kurssit lähes poikkeuksetta fiilisjanalla, jossa janan toisessa päässä on mahdollisimman negatiivinen tunne ja toisessa päässä mahdollisimman positiviinen. Ensimmäisellä kerralla kysyn,
millainen fiilis ihmisillä tulee kuullessaan sanan draama.

Miun näkökulmastani yllättävän iso osa ihmisistä jää keskiosan ”negatiiviselle” puolelle. Draama tuo mieleen epämukavia asioita. Sen, että laitetaan yksin lavalle esiintymään. Sen, että siinä nolataan. Esillä oleminen jännittää. Esiintyminen jännittää. Siihen pakotetaan, mutta ilman opetusta, valmistelua, ohjausta tai jälkipurkua.

Draama ensinnäkään ei ole miun mielestäni mitään näistä, ja siksi teetänkin tämän harjoituksen ensimmäisenä. Silloin näitä asioita päästään purkamaan sanallisesti ja pääsen rauhoittelemaan, että ketään ei laiteta esiintymään jos hän ei välttämättä halua. Kaikki on vapaaehtoista. Eikä ketään todellakaan nolata, vaikka hullutella saatetaan kyllä. Jokaisella on kuitenkin oikeus asettaa omat rajansa ja liikkua vain siellä epämukavuusalueella, joka on oman sietokyvyn rajoissa. Tämä jo tuo usein rentoutuneemman ilmapiirin.

Draama tarkoittaa miun mielestäni toimintaa. Se on käytännössä toiminnallisia harjoitteita, oman kehon kautta tehtynä, ryhmässä. Olennainen asia draamassa moneen muuhun taidelähtöiseen menetelmään on se, että draaman tekemiseen tarvitaan aina ryhmä.

Draamassa harjoitellaan yhteistyötä, kommunikaatiota ja kontaktia (vaikka harjoitukset tehtäisiin yksinään, ne tehdään aina samaan aikaan samassa tilassa muiden kanssa). Sen takia turvallisessa ryhmässä viisaudella ohjatut harjoitteet ovat sosiaalisille jännittäjille loistava paikka tulla harjoittelemaan käytännössä hankalia tilanteita.

Draama ei siis ole sama asia kuin teatteri. Tai näyttelijäntyö. Draama toimii pohjana teatterille ja näyttelijäntyölle, mutta työkaluna se on enemmänkin itseen tutustumista, toki joskus roolien kautta.

Mietin usein, mihin tämä hurja jännitys draamaa kohtaan johtuu. Kuinka paljon on kyse huonoista kokemuksista? Siitä, että esimerkiksi peruskoulun puolella on pakotettu menemään yksinään esiintymään? Pitämään vaikkapa se esitelmä – ja opetetaanko ennen sitä esiintymistä? Käydäänkö keskustelua? Annetaanko kannustavaa palautetta?

Draamassa ainoita sääntöjä on se, että kaikki on oikein. Mikä tahansa, mikä nousee ihmisestä itsestään on aina ja poikkeuksetta oikeata, hienoa ja upeaa.

Aika mahtavaa, eikö?

Tätäkin ihmisten tosin on vaikea uskoa. Kun ohjaaja sanoo, että kaikki on oikein ja mitään ei voi tehdä väärin, aika moni meistä silti ajattelee, että tässä on kuitenkin oikea ja väärä tapa. Ohjaajalla on kuitenkin joku tietty näkemys siihen, mikä on paras ratkaisumalli, mutta se ei vain kerro sitä. Mistä se sitten kumpuaa? Taidan jatkaa sen aiheen parissa seuraavassa blogissani, koska miulla on siihen selkeä ajatus 🙂

Ihastuttavaa vuoden alkua kaikille! Seurailkaa Gartanon sivuja, uusia kursseja on tulossa 🙂

P.S. Kun teetän viimeisellä kerralla saman fiilisjanan, aika moni on jo viivan positiivisella puolella. Ei niin, että sillä sinänsä olisi merkitystä, mutta kiinnostava kehityskaari siinä useimmiten on 🙂

Gartano @ Slush ’16


Kävin Joonaksen kanssa hackJunctionin perään myös Slush 2016 tapahtumassa.

Videosta suurta huvitusta herätti asiat mitä pääsimme kertomaan. Toistuvasti muistuttelemme kuinka kova kiire on ja kuinka paljon väsyttää. Vaikka tämä voi tuntua toistuvalta teemalta niin koen, että se antaa myös hyvin autenttisen kuvan Slushista: Jos haluat osallistua kaikkeen niin olet väsynyt ja on kyllä myös kiire.

Seurueemme kävi ensin Maanantaina Impact Dayssa. Tapahtuma oli ensimmäinen Slushin virallinen sivutapahtuma, jossa käytiin läpi “Impact vaikuttamista” eli kuinka tekemisellä tulisi olla vaikutusta myös suurempaan kuvaan. Parhaillaan jopa yhteiskunnallisella tasolla. Tästä tapahtumasta todistusaineistoa jäi pääasiassa kuvia.

Tiistai aamu alkoi Game ON! Tapahtumalla British Embassy Helsingissä. Täällä käytiin läpi mitä Britannialla on tarjota etenkin peli ja VR (Virtual Reality) maailmassa työskenteleville. Paljon selvisi myös erilaisia tapahtumia jossa meidän kannattaisi myös Gartanon VR projekteja käydä esittelemässä. Päivään mahtui myös yksi Slushiin liittymätön kokous, joka saatiin sovittua kun satuimme Helsingissä päin liikkumaan. Aikataulullisesti tämä oli kuitenkin virhe, sillä menetimme viimeisetkin vapaa-ajan rippeet. Pääsimme tästä suoraan suunnistamaan Founder’s Day tapahtumaan kaapelitehtaalle jossa kokoontuivat toimitusjohtajat, perustajat ja omistajat kuuntelemaan luentoja ja vierailemaan erinäisissä työpajoissa. Pääsimme mm. kuulemaan Helsingin kaupungin VR hankkeista. Iltaan mahtui myös The Official Slush Opening Party!

Sitten koitti Keskiviikko joka tarkoitti virallisen Slushin alkamista. Messukeskuksella ei tarvinnut kauaa kävellä kun jalat alkoivat sanoa itseään irti ja näin pääsin hyvin mielin nauttimaan siitä minkä perässä itse tapahtumaan tulin: Kuuntelemaan päälavan puheenvuoroja. Myös Torstai kului suurilta osin näissä merkeissä. Päälavan puheenvuorot, vesi- ja kahvipisteellä vierailut ja välillä tapahtumapaikan kiertely. Yllä olevalla videolla kuvataan silti ehdottomasti parhaiten itse tunnelmaa tapahtuman välissä. Illalla täytyi käydä tarkastamassa myös Slush Mythic Afterparty, sillä tästä tapahtumasta puhuttiin niin kauniiseen sävyyn järjestäjien puolesta. Pääasiassa kuitenkin oli Messukeskuksen kokoinen yökerho joka tarkoitti lisää kävelyä, mutta Darude oli pakko käydä tarkastamassa.

Mutta videolla tosiaan kootut tunnelmat jatkuvasta väsymyksestä ja kiireestä. Kivaa oli ja suosittelen kaikille ainakin jos puhujat kiinnostavat!

Kuvia tapahtumasta Gartanon Facebookista

Kooders @ hackJunction 2016


Koodersin poppoo kävi vierailemassa hackJunction 2016 tapahtumassa jossa osallistuimme Healthtrackiin.

Tapahtumassa “häkätään” eli keksitään uusia luovia tapoja ratkaista ongelmia johon aikaa on 48 tuntia. Osallistujia oli monesta eri maasta ja kilpailuihin haasteita tuotiin monista eri yrityksistä mm. LähiTapiola, SuperCell, Tieto, Skype…

Kooders osallistui LähiTapiolan antamaan  HealthTrack haasteeseen, jossa toivottiin heidän julkaisemansa uuden henkivakuutuksen tueksi keinoja joilla saada ihmiset pitämään paremmin huolta itsestään.

Ratkaisumme ajatuksena oli pelillistää liikkuminen siitä kerättävän datan avulla. Aktiviteettidata muokattiin liikuntaprofiiliksi, jossa tämä tieto pisteytettiin arkisempaan ja vertailukelpoisempaan muotoon ikäänkuin roolipelissä. Reippailemalla omalle tilille kerättiin kokemuspisteitä (exp) jotka tietyn rajan rikkoutuessa nostivat tilin tasoa (level). Tämän tarkoitus oli helpottaa kehityksen seuraamista ja tulevaisuudessa suunnitelmana oli lisätä päivittäisiä ja viikottaisia haasteita jotka muokkaisivat aktiviteetteja säännöllisemmäksi ja monipuolisemmaksi. Pelissä oli myös sosiaalinen aspekti sosiaalisen median integraatioiden avulla tilin tasojen vertailun muodossa. Tapahtumassa tehty prototyyppi käsitteli Polar Loop 2 rannekkeen askelmittarin tietoja.

Videolla kuvasimme matkaamme aina toimistolta tapahtuman loppuun asti.
Tapahtuman kotisivu: https://hackjunction.com/